RSS
Tulosta

KIRJASTOTILA OPASTAA VIIHTYMÄÄN

Tila on palvelua

Vieraillessani ensimmäistä kertaa uudessa kirjastossa, olen ymmälläni mistä löydän mitäkin. Harhailen hyllyjen välissä, koetan saada selkoa opasteista muodostaakseni jonkinlaisen käsityksen tilasta ja aineiston sijoittumisesta. Myöhemmin kirjaston tullessa minulle tutuksi, löydän tarvitsemani aineiston kuin tiedostamattani. Olen tullut sokeaksi tilalle, enkä enää huomaa sen puutteita tai kehityksen mahdollisuuksia: Olen tyytyväinen kaikkeen. Kunnes menen jälleen uuteen kirjastoon ja kaipaan selkeitä ja konkreettisia opastuksia sekä tilaratkaisuja.  Miten ihmeessä löydän nopeasti kirjastoalan omalle luokitushyllylle?

Oli kyse sitten kaupallisesta tai voittoa tavoittelemattomasta alasta, tila voidaan nähdä organisaation etuna ja palvelun edistäjänä. Tila on usein käyttämätön voimavara. Kirjastot ovat olleet murroksen kourissa jo tovin bittiavaruuden tuodessa mukaan omat hyötynsä ja haittansa. Virtuaalisuus onkin kyseenalaistanut kirjastojen fyysisten tilojen tarpeen. Amerikkalainen sosiologi Ray Oldenburg loi käsitteen kolmannesta paikasta, jota ihminen kaipaa kodin ja työn ohelle. Kolmas paikka on helposti saavutettava tila, jossa vuorovaikutus sujuisi miellyttävässä ja viihtyisässä ilmapiirissä. Kirjastolla voisi olla fyysisenä tilana mahdollisuudet vastata tähän haasteeseen. Mitä kirjastotilalta tällöin vaaditaan?

Kirjaston tulisi heijastaa ympäristöänsä. Kirjastorakennukset ovat käytännöllisiä, tavanomaisia ja täyttävät vaaditut normit kuvastaen kuitenkin lähinnä rakennusaikansa maailmaa. Kirjastotilojen suunnittelussa pelätään ihmisten reaktioita, mikä kahlitsee tilojen sisustuksellisia ratkaisuja. Suurin haaste kirjaston kehittymiselle on vaatimattomuus niin kirjastosuunnittelussa kuin kirjastohenkilöstössäkin. Tämän päivän ostosparatiiseihin tottuneet ihmiset haluavat kokea niin fyysisiä kuin virtuaalisiakin elämyksiä ja irtaantumista arjesta. Kehitys johtaakin massiivisempiin ja viihteellisempiin toimintakeskuksiin, ja tähän trendiin on kirjaston kyettävä vastaamaan säilyttäen kuitenkin oman persoonallisuutensa.

Onnistuneita kirjastotiloja on miltei mahdoton suunnitella ilman selkeitä toimintalinjoja ja -tavoitteita. Tulisi kyetä varautua 10 – 20 -vuoden käyttöön, kasvuun ja muutoksiin, sillä käyttäjien tarpeet muuttuvat rakennuksen elinaikana. Vastatakseen vuosien haasteisiin, kirjastosuunnittelussa tulisi painottaa joustavuutta, muunneltavuutta, siirreltävyyttä, selkeyttä, avoimuutta sekä hyviä laajennusmahdollisuuksia. Hyvin suunniteltu kirjasto voi selviytyä vuosien vaatimista muutoksista seuraamalla trendejä ja tutkimalla yhteisöjen ja asiakkaiden mielikuvia ja tuntemuksia.

Tila viestii kokoelmastaan

Kirjastotila on asiakkaan ensimmäinen askel kirjaston kokoelmaan. Jokainen reagoi tilaan tiedostamattaan ja luo mielikuvan kokonaisuudesta. Kirjaston ja asiakkaan välisen kommunikoinnin tulisikin olla sujuvaa ja positiivista. Tullessaan kirjastoon, asiakas havaitsee ensimmäisenä ilmapiirin, avoimuuden sekä aineiston ja palvelun sijoittumisen kirjastotilassa. Helppokäyttöisyys ja selkeys ovatkin valttia kirjastotilan suunnittelussa. Ihmiset kaipaavat yleistä siisteyttä. Sellaista, joissa pöydillä ei ole liikaa tavaraa, ja seiniä ei ole tapetoitu julisteilla ja ilmoituksilla. Siisteyskin selventää tilan logiikkaa ja auttaa löydettävyyteen, joka on tärkein kriteeri kirjastojen tilaratkaisuissa.

Etsiessäni tietä kirjastoalan aineiston luo, havaitsen matkalla sekavan sijoittelun lisäksi värikkäitä ja viihtyisiä istuinryhmiä, reheviä viherkasveja ja tiskin takana tiukasti istuvat alansa ammattilaiset. Kynnys avun kysymiseen on kuitenkin korkea. Harhailtuani lasten- ja niin sanotun nuortenosaston ohi ja löydettyäni vihdoin haluamalleni osastolle, huomaan tulleeni korkeiden kirjahyllyjen väliin. Korkean katon ansioista tila tuntuu silti avaralta hyllyjen koosta huolimatta. Kyykkiessäni hyllyjen välissä ja tihrustaessani kirjojen nimekkeitä, huomaan, ettei hyllyvalon kajastus riitä alimman tason kirkastamiseen. Tuskastun, kun en löydä haluamaani teosta, vaikka sen pitäisi tietokannan mukaan olla paikalla. Luovutan ja menen kysymään apua ammattilaiselta, joka tehokkaasti tutkii tietokantaa ja lähtee ilmeettömänä etsimään teosta. Norkoilen tiskillä ja odotan kirjani löytyvän tuota pikaa. Hetken kuluttua työntekijä tulee – ilman kirjaa. Kirja on varmaan sijoitettu väärin tai on jo varattu; jokin sekaannus on kuitenkin kyseessä. Haluaisinko kenties seutuvarata kirjan?

Maria Tuikka
opiskelija
Tampereen yliopisto

 

 

 

 

Edellinen Sivun alkuun Palaute Jaa tämä sivu: