RSS
Tulosta

Osallisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta

Asiakkaiden osallisuudesta, osallistumisesta ja kokemusasiantuntijuudesta puhutaan tätä nykyä paljon. Käsitteitä osallisuus ja osallistuminen käytetään osittain synonyymeinä, mutta voidaan ajatella, että käsite osallisuus pitää sisällään oletuksen siitä, että ihmisen toiminnalla, osallistumisella ja mielipiteillä on myös jotain vaikutusta.

Warren (2008; ks. myös Toikko 2009) on kuvannut osallisuuden holistista, kokonaisvaltaista mallia, jonka mukaan osallisuus voi olla informaation antamista ja saamista, konsultointia, osallistumista tai voimaantumista. Informaation antaminen ja saaminen voi toteuta esimerkiksi erilaisten kyselyjen, mielipiteiden selvittämisen tai tiedon jakamisen keinoin. Osallisuus konsultointina tarkoittaa asiakkaiden näkemysten huomioon ottamista vaikkapa palveluiden arvioinnissa (erilaiset asiakaskyselyt ja -raadit) tai ammatillisen koulutuksen kehittämistyössä.

Osallistuminen tarkoittaa sitä, että asiakas on tasavertainen kumppani ja osallistuja yhteistyössä, esimerkiksi palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa tai kehittämisessä. Voimaantuminen viittaa
osallisuuteen ja osallistumiseen erilaisten organisaatioiden päätöksentekoon, mahdollisuuteen vastuunottoon, poliittiseen vaikuttamiseen ja johtamiseen. Tärkeää on huomioida se, että tarvitaan erilaisia tapoja olla osallisina, koska sekä asiakkaat että organisaatiot ovat erilaisia.

Valtakunnallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma määrittelee keskeiseksi käsitteeksi kokemusasiantuntijuuden. Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta mielenterveys- tai päihdeongelmista joko itse niitä sairastavana, niistä toipuneena, palveluita käyttäneenä tai omaisena ja läheisenä. Asiantuntijuutta voidaan hyödyntää paitsi hoidon ja kuntoutuksen kehittämisessä myös palveluiden kehittämisessä ja järjestämisessä, ammattilaisten koulutuksessa ja väestölle tiedottamisessa.

Osallisuuden lähikäsite on sosiaalinen inkluusio. Inkluusio on eksluusion eli syrjäytymisen ja syrjäyttämisen vastinpari. Käsite liittyy kansalaisuuteen, mahdollisuuteen osallistua ja kuulua yhteiskuntaan ja erilaisiin yhteisöihin.

Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyy usein leimautumista ja ennakkoluuloja. Sairaus voi vaikuttaa ihmisen aloitekykyyn, kykyyn solmia ja ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä rohkeuteen ja mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnan ja yhteisöjen toimintaan. Sairastaneita, toipuneita tai palveluita käyttäneitä henkilöitä ei aina pidetä yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä eivätkö heidän äänensä tule kuulluksi.

 

Minna Laitila
TtT ja projektipäällikkö
Pohjanmaa-hanke/Välittäjä 2009 -hanke

 

 

Edellinen Sivun alkuun Palaute Jaa tämä sivu: