Vuorovaikutuksen tavat eri kulttuureissa

Jokainen ihminen kuuluu johonkin kulttuuriin, mutta olemme kaikki kuitenkin yksilöitä ja se pitää muistaa. Kaikki tietyn kulttuurin edustajat eivät ole keskenään täysin samankaltaisia. Kulttuuri voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla, riippuen määrittelijän näkökulmasta. Kulttuuri voi olla esimerkiksi taidetta, musiikkia, ruokaa, teatteria tai kaikkien näiden yhdistelmä. Tässä tekstissä kulttuurilla tarkoitetaan kuitenkin tietyllä tavalla käyttäytyvää ja elävä ihmisryhmää, esimerkiksi suomalaisia tai somaleja.
Kahden eri kulttuurin edustajan kohdatessa esiintyy usein ongelmatilanteita, sillä eri kulttuurien edustajat omaavat erilaiset viestintätavat. Kulttuurienvälinen viestintä vaatii molemminpuolista viestintäkumppanin kulttuurin ja siihen kuuluvien käyttäytymistapojen ymmärtämistä, sillä tietyn kulttuurin edustajat kiinnittävät huomiota omasta kulttuuristaan poikkeavaan käyttäytymiseen.

Kulttuurien erot ja niiden määrittäminen

Kulttuurit voidaan jaotella kollektiivisiin ja individualistisiin kulttuureihin. Pohjois-Amerikan maat, osa Eurooppaa (mukaan lukien Suomi), Australia ja Uusi-Seelanti ovat individualistisen, eli yksilöllisen kulttuurin edustajia. Siihen kuuluu, että yksilön tarpeet, edut, oikeudet, saavutukset jne. ovat tärkeitä ja tulevat enemmissä osin yhteisön edelle. Kollektiivisiin kulttuureihin kuuluvat suurin osa maailman maista, kuten Japani ja Kiina.

Kollektiivisessa eli yhteisöllisessä kulttuurissa ryhmän etu menee aina yksilön edun edelle. Kasvojen menettämistä pelätään yleisesti kollektiivisissa kulttuureissa, ja jos ihminen menettää kasvonsa, koko ryhmä kantaa siitä koituvan häpeän. Ryhmässä kaikki ovat ainakin ulkoisesti samaa mieltä asioista, eriävää mielipidettä ei pidä esittää julkisesti. Kollektiivisista kulttuureista tulevat ihmiset eivät myöskään mielellään käytä sanaa ei, vaan kieltävä vastaus verhoillaan kohteliaaksi.

Sana- ja asiakeskeisessä eli low-context-kulttuurissa oletetaan ihmisten sanovan sitä mitä he tarkoittavat. Low-context-kulttuuri liittyy yksilökulttuureihin, ja se on yleistä Pohjois-Amerikassa, Pohjoismaissa, Sveitsissä ja Saksassa. Sanaton ja sanallinen viestintä eivät yleensä ole ristiriidassa low-context-kulttuurissa. High-context- eli ihmissuhdekeskeisessä kulttuurissa suuri osa viestinnässä välitetettävästä informaatiosta luetaan henkilöstä ja hänen sanattomasta viestinnästään. Se mitä sanotaan ja se mitä tarkoitetaan saattavat erota toisistaan. High-context-kulttuureihin lukeutuvat useimmat aasialaiset, arabialaiset sekä latinalaisen amerikan kulttuurit.

Feminiinisessä kulttuurissa keskeistä on tasa-arvoisuus, elämänlaatu ja solidaarisuus. Kaikille kulttuurin jäsenille taataan mahdollisuus samanarvoiseen elämään, ja tämä mahdollistetaan erilaisten sosiaalitukien avulla. Maskuliinisissa kulttuureissa yksilön menestys riippuu hänestä itsestään; jos hän työskentelisi enemmän, hän myös pärjäisi paremmin. Maskuliinisessa kulttuurissa äidin ja isän roolit eroavat toisistaan merkittävästi. Isä opettaa lapsilleen elämän realiteeteistä ja käytännön asioista, äiti taas abstrakteista asioista, kuten tunteista. Lapset kasvavat sellaiseen maailmaan, jossa miehet käskevät ja naiset palvelet.
Feminiinisessä kulttuurissa äiti ja isä ovat tasa-arvoisia: molemmat pitävät kuria ja antavat hellyyttä. He myös pitävät yhdessä huolta sekä tunne- että käytännön asioista. Maskuliinisen kulttuurin maita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia ja Australia. Feminiinisiä maita ovat Chile, Portugali, Ranska, Espanja ja Turkki.

Aikakäsitys eri kulttuureissa

Eri kulttuureissa vallitsee erilaiset aikakäsitykset. Monokronisen eli yksiaikaisen aikakäsityksen kulttuureissa ihmiset ovat joustamattomampia ja täsmällisempiä kuin polykronisessa eli moniaikaisessa kulttuurissa. Jos monokronisen kulttuurin edustaja sopii tapaamisen tiettyyn kellonaikaan, hän olettaa toisen ihmisen olevat täsmälleen silloin paikalla. Jos tapaaminen on sovittu polykronisen kulttuurin edustajan kanssa, hän saattaa myöhästyä kaksi tuntia eikä pitää sitä minään.

Polykronisessa kulttuurissa aika on liukuva käsite. Polykroninen aikakäsitys vallitsee esimerkiksi Afrikassa, Kiinassa, arabimaissa sekä latinalaisessa Amerikassa, monokroninen taas muun muassa Pohjois-Euroopassa. Eri aikakäsitykset omaavien kulttuurien eroihin tulisi perehtyä hyvin, sillä erilainen suhtautuminen aikaan saatetaan tahattomasti nähdä loukkauksena, jos henkilöt eivät ole sisäistäneet kulttuurieroja.

Vuorovaikutuksen käytännöt

Kun keskustelee vieraan kulttuurin edustajan kanssa, kannattaa luottaa eleisiin ja ilmeisiin, sillä sanat voivat tarkoittaa eri asioita eri kulttuureissa. Keskustelutilanteessa suomalaiset kokevat hiljaiset hetket osoitukseksi arvostuksesta ja harkinnasta, samoin kuin esimerkiksi japanilaiset. Muissa eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa kulttuureissa taas on tärkeää harjoittaa ns. small talkia, jotta keskusteluun ei syntyisi kiusallisia hiljaisia hetkiä. Monissa maissa esimerkiksi teitittely on yleisempää kuin Suomessa, joten suomalaisten sinuttelua saatetaan pitää virallisissa tilanteissa epäkohteliaana.

• Kättely on useissa kulttuureissa käytetty tervehtimis- ja hyvästelyrituaali. Kättelyä käytetään myös jostakin asiasta sopimiseen, itsensä esittelyyn ja onnittelemiseen esimerkiksi syntymäpäivän tai valmistumisen johdosta. Joissakin kulttuureissa, kuten Italiassa ja Ranskassa, ihmiset kättelevät toisiaan joka kerta kun he tapaavat, toisin kuin esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa, jossa kätellään yleisesti vain kun tavataan ensimmäisen kerran. Länsimaisessa kulttuurissa kädenpuristuksen tulee olla luja, kun taas esimerkiksi Turkissa luja kädenpuristus koetaan loukkaavaksi.
• Poskisuudelmat ovat erityisen yleisiä Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopassa, Välimeren alueella, Lähi-Idässä ja latinalaisessa Amerikassa. Niiden tarkoituksena on lohduttaa ja onnitella toista ihmistä tai ilmaista ystävyyttä ja kunnioitusta. Poskisuudelmaa käytetään myös tervehtimiseen. Poskisuudelmat ovat hyväksyttyjä saman sukupuolen edustajien kesken kulttuurista riippuen. Esimerkiksi Euroopan kaakkoisosissa kahden miehen välinen poskisuudelma on hyväksytty ja yleinen tapa, kun taas Keski- ja Länsi-Euroopassa se ei välttämättä ole. Poskisuudelmien määrä vaihtelee maittain, yleisin lukumäärä on kuitenkin kaksi.
• Kumarrukset ovat tyypillisiä tervehdyksiä erityisesti Japanissa ja muissa Kaukoidän maissa, kuten Koreassa, Taiwanissa, Vietnamissa ja Kiinassa, muualla kumartaminen liitetään lähinnä kuninkaallisiin tervehdyksiin ja lavaesiintymisten jälkeisiin kiitoksiin. Japanilaisessa kulttuurissa kumarrusta käytetään tervehtimisen ohessa myös kunnianosoituksena. Mitä pidempi ja syvempi kumarrus, sitä suurempi kunnianosoitus kumarrukseen liittyy. Jos kumarruskulttuuria tuntematon ihminen on tekemisissä esimerkiksi japanilaisten kanssa, kannattaa kumarruksen yhteydessä vilkuilla kulmien alta koska japanilainen lopettaa kumarruksen. Tällöin on helpompi päätellä koska voi itse lopettaa olematta tahattomasti epäkunnioittava. Länsimaalaisten ja aasialaisten väliseen kumartamiseen liittyy usein myös kädenpuristus.
• Katsekontakti on tilanne, jossa kaksi henkilöä katsoo toisiaan silmiin samanaikaisesti. Länsimaisessa kulttuurissa on tapana katsoa ihmisiä suoraan silmiin keskustellessa suuren osan ajasta, kun taas esimerkiksi Itä-Aasiassa ja Nigeriassa se osoittaa kunnioitusta kun arvokkaampaa henkilöä ei katsota suoraan silmiin. Muslimit eivät hyväksyä pitkää katsekontaktia kahden tuntemattoman, eri sukupuolta olevan ihmisen välillä.

• Yksi viestinnän muodoista on sanaton viestintä. Sanattomaan viestintään kuuluu eleiden ja ilmeiden lisäksi esimerkiksi vaatetus, hiukset, kasvonpiirteet ja tuoksut. Jos sanaton ja sanallinen viestintä ovat vastaanottajan mielestä ristiriidassa keskenään, hän uskoo sanatonta viestintää ennemmin kuin sanallista. Suomalaiset ovat viestinnässään melko vähäeleisiä, verrattuna esimerkiksi venäläisiin. He käyttävät viestinnässään paljon eleitä, ilmeitä ja jopa merkkikieltä.

Antti Erkkilä
opiskelija
SeAMK Kulttuuri